Seuraava askel kohti tavoitteita

Katsoin kauhistuneena, että kuukausi on vierähtänyt viimeisen päivityksen jälkeen. Vaikka päivityksiä ei olekaan sadellut, on lenkkareita ulkoilutettu ja muutenkin kuntoa pidetty yllä. Toivottavasti jonkinlaista kehittymistäkin on tapahtunut.

Viimeisen päivityksen jälkeen on tultu lomailtua Skotlannissa, sekä urheiltua Vuokatinvaaran maastoissa. Myös kevään sulilla olen päässyt vetämään suunnistusharjoituksia. Jotkit kisatkin on lähimetsissä juostu. Tähän asti saavutetuista asioista huomaan juoksuvauhdin parantuneen selkeästi, lisäksi olen oppinut paremmin hahmottamaan korkeuskäyriä ja suunnistamaan käyrien avulla. Kun opin yhtäkkiä lukemaan "suuripiirteisemmi", pystyn hahmottamaan edessä olevaa maastoa ja tiedät mitä tulevaisuudessa odottaa. Ei tarvitse enää tarkastella jokaista kiveä ja kumparetta, vaikka kaikkea tietysti pitäisikin havannoida.

Viimeinen viikko on olltu urheilurintamalla melko hiljaista; nykyisen remonttiprojektin vuoksi työpäivät ovat venyneet 13 tuntiin, joten urheilulle ei ole jäänyt kovinkaan paljon aikaa. Normaalin päivätyön lisäksi olen suunnannut "raksalle" ja vetänyt siellä yömyöhään. Vaikka äkkiseltään kuulostaa helpolta, on peruskunto varmasti parantunut, sillä joka päivä on ollut paita hiestä läpimärkä. Lekan kanssa riehuminen nostaa kummasti sykettä ja seinälevyjen kantaminen kolmanteen kerrokseen pistää puhalluttamaan. Lihakset ovat olleet kipeät joka ilta. Lupaan ja vannon: vähennän alkavalla viikolla työtunteja ja lisään urheiluelementtiä, jaksaa sitten remontoidakin paremmin. Myös tänne blogiin kerään tiedot harjoituksista. Olen monesti miettinyt mahtaako tätä blogia lukea ketään? Pari hassua ihmistä on maininnut, että "ei ole paljon päivityksiä tullut...". Vaikka lukijat olisivat vähissä, on tämä loistava treeniohjaaja omalle itselleni.

Kesän tavoitteista enemmän; Sveitsin rastiviikolle on ilmoittauduttu! Myös Geopark Challege siintää mielessä, puhumattakaan Brikhallin jokamiestriethlonista! Tottakai suunnistus on päälaji, mutta mielenkiinnon vuoksi varmasti hyvä saada jotain muutakin tehtävää. Tulevana pyhänä on Prisma-rastit, jotka ovat tunnetusti laadukkaat kisat. Sinne täysillä! Viikonloppuna SM-sprint, joka toimii itselleni pikemminkin  osviittana vauhdistani. Tiedän ettei minulla ole mitään jakoa isojen poiken kilometrivauhteihin ja lisäksi olen todella tottumaton lukemaan sprinttikarttaa, silti on hyvä mennä kokeilemaan omaa tasoa!

Nyt lenkkarit jalkaan pitkästä aikaa ja kokeilemaan jotain kevyttä reilua tunnin peekoota!

Ensimmäinen suunnistusharjoitus takana

Viime viikonlopusta masentuneena tarkoituksena oli ottaa taas itseään niskasta kiinni ja aloittaa tinkimätön määräharjoittelu. Sukset on tältä vuodelta katkottu ja poltettu, joten nyt voin suoraan keskittyä suunnistukseen ja sen ohella kestävyys ja kestävyysvoiman kehittämiseen. Ainoa ongelma on aikarajoitteet, jotka hieman haittaavat urheilua. Ainoan ongelman ohella jalkojen kunto mietityttää, sillä lenkeillä on ollut orastavaa penikkatautia. Saa nähdä miten jalat kestävät kovasta asfaltista...

MA 4.4.2011:

ap palautuminen viikonlopun kisoista

ip kevyt juoksu 45min, jalassa Asicsin Trainerit, joihin päätin vaihtaa Niken aiheuttamien penikkavaivojen takia. Kokeileminen ei maksa mitään, jos nämä olisivat paremmat? Kengät tuntuivat rullaavan paljon paremmin ja vauhti oli normaalioloja reippaampi.

TI 5.4.2011:

Ohjelmassa oli juoksua 75min, mutta koska jalat ovat vielä reilusti kipeät, pudotin lenkin pituuden 45minuuttiin. Hyvä päätös? Mene ja tiedä. Lenkin jälkeen n. 20min keskivartalokuntopiiri olohuoneen lattialla. Staattisia vatsoja, kylkiä ja selkiä. Ei päätä eikä häntää, vaan parhaat selkäpalat!

KE 6.4.2011:

Kauden ensimmäisen suunnistusharjoitus TUS:n Turkurasteilla. Kauden ekat kuntorastit Maariassa, Huiskulan puutarhan vieressä. Maastossa oli sen verran lunta, että päätin tyytyä 4,1km, jottei jalat olisi soirossa loppuviikkoa. 

20min verryttely + 44,03 suunnistusharjoitus VK2 (4,1km) + loppuverryttely n. 10min

Väliajat näet tästä:

http://www.obasen.nu/winsplits/online/fi/default.asp?page=table&databaseId=16541&categoryId=2

Ykköselle kulki mukavasti, kakkosella ajauduin pois suunnasta ja eksyin rastista n. 150m viereiselle jyrkänteelle palloilemaan. Lumi vaikeutti hahmottamista ja otin pummia kolmisen minuuttia etsiskellen muuten itsestäänselvää rastia. Sen jälkeen matka jatkuikin moitteettomasti ja jalka nousi.

Maastossa lunta oli paikoitellen yli polven, joten suunnistuksen kanssa tällä ei ollut MITÄÄN tekemistä. Harjoituksena ok, suunnistuksena surkea mutta mieli oli korkealla. Kotona huomasin juosseeni ykköseksi kolmen minuutin keulalla. En tiedä kulkiko juoksu hyvin, vai olivatko muut hitaita talven jäljiltä, mutta lopputulos hyvä.

Tähän on hyvä alkaa rakentamaan.

KE 7.4.2011:
Jalat aamulla taas aivan soirossa eilisestä lumessa kahlaamisesta. Lenkkiä on pakko kuitenkin käydä heittämässä, sillä juoksijan mieltä ilahduttaa uusi lelu. Kun syntyy poikavauva, ystävät ja sukulaiset hankkivat jos jonkinmoista lelua, hakkaa, minityökaluja ja vastaavia, pitäähän pojalla leluja olla. Myöhemmin teini-ikäinen poika rassaa mopoja ja fillareita ja on kiinnostunut kaikkien aparaattien toiminnasta. Nuorena aikuisena autot innostavat ja edelleen pitää olla pelejä ja vempeleitä; myöhemmin miehet hankkivat moottorisahoja, lehtipuhaltimia, jyrsijöitä, istuttavia ruohonleikkureita, painepesureita ja vastaavia, sekä vertailevat naapurin miehen kanssa kenellä on eniten watteja oksasilppurissa. Ikää karttuu, mutta lelut pysyvät! Niin myös minulla!

Tänään astuu käyttöön Garmin 305 Forerunner, gps kello. Motivaattorina lenkillä saan tietoa reaaliaikaisesta nopeudesta, juostusta matkasta, luonnollisesti aparaatista löytyy myös sykemittarin ominaisuudet. Erityisen kiinnostunut olen vauhdin arvioinnista: minulle on kovin vaikeaa tunnistaa nopeus eri alueilla (PK/VK...). Nyt lähdin kokeilemaan seuraavanlaista settiä, jonka kykenin tallettamaan vehkeeseen jo etukäteen:

25min verryttely + 2 x 10min VK 5min hölkkäpalautuksella + 30min verryttely

Heti ensialkuun totesin juoksun olevan hieman tukkoista eilisestä lumihangesta johtuen. PK vauhdiksi määrittelin kellon keskiarvojen perusteella noin 5:30-5:40 min/km. Luku oli minulle pienoinen pettymys, sillä kuvittelin PK-vauhtini olevan lähempänä vitosta, kuin kuutosta. Noh, juoksijaksi tullaan juoksemalla. Ensimmäisen vedon alkaessa kiihdytin vauhtini reippaaseen juoksuun, kuitenkin niin etteivät jalat alkaneet hapottaa 10min sisällä. Kello ehdotti täksi VK -vauhdiksi noin 4:30-4:40 min/km. Tottakai tällaiset lukemat riippuvat paljonkin päivästä ja fiiliksestä, mutta kaikki osviitta on tervetullutta. Intervallien välissä höntsäilin rauhallista hölkkää, jopa hieman yli 6 min/km. Toisen rykäisyn aikana poikkesin puoliksi sulalle kuntopolulle (ei hiihtoladulle!) ja siksi kilometrivauhti jäi ensimmäisestä, vaikka rasitustaso pysyi varmasti samana. Kaiken tämän jälkeen juoksin suurin piirtein PK-vauhtia kotiin toipumaan 14km takana, voisi olla enemmänkin.

Ohessa vielä QuicRouten piirros reitistäni, vietynä kansalaisen karttapaikan pohjalle. Toivottavasti kuvasta saa jotain selvää:

Puola peruttu!

Ja kuten arvata saattaa, Murphyn laki osoitti taas voimansa. Homma meni reisille Puolustusvoimien lomakäytäntöjen takia, Puolan leirille ei siis tullut lähtöä. Miten voi suurta kunnioitustani nauttiva Puolustusvoimat mainostaa itseään maailman suurimpana kuntokouluna, jos se näin onnistuu pilaamaan muidenkin reenaamisen? No, turha asiasta enempää vaahdota, kun en itse kerran asiaan voinut enempää vaikuttaa. Kaikki asianosaiset tekivät ainakin meidän puolesta parhaansa.

Motivaatio oli suoraan sanottuna hakattuna maanrakoon. Olin odottanut Puolan lumettomia metsiä kuin kuuta nousevaa ja nyt sekin "ilo" sitten vietiin. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

MA 21.3.2011:

Juoksu 40min kevyt

TI 22.3.2011:

Juoksu 1h 20 min, josta 35min VK-vauhtia.

KE 23.3.2011:

Hiihto 1h kevyttä, kulkua ei ollut sitten yhtään.

TO 24.3.2011:

Juoksu 60min. Penikat ovat kipeytyneet melkoisesti, kannattaa ilmeisesti kokeilla vähän kevyempiä alustoja.

PE 25.3.2011:

Lepo, jalat kipeytyneet.

LA 26.3.2011:

Hangenkantohiihtoa Mynämäki-Lemu-Naantali-Turku 4h 30min vaihtelevalla tahdilla, sis. muutamia juomataukoja. Komiaa oli, korvasi paljon menetettyä Puolanreissua. Vähän oli mies väsynyt lopussa,  mutta hauskaa oli. Ehdottomasti paras hiihtokokemus ikinä.

SU 27.3.2011:

Lepo

MA 28.3.2011:

Juoksu reipas-VK 55min.

TI 29.3.2011:

Juoksu PK 75min.

KE 30.3.2011:

Hiihtoa huonolla baanalla noin 1h. Oli pakko lopetella kun hommasta ei taaskaan tullut mitään. Suksi ei luistanut vesikelillä.

TO 31.3.2011:

Matkustuspäivä Lapin lumirasteille, illalla hiihtoa puoli tuntia mäkisessä maastossa. Ei hyvä fiilis.

PE 1.4.2011:

ap: 30min aamulenkki

ip: Lapin lumirastien sprintti-rastit löytyivät eikä suunnistus ollut vaikeaa, nopeus vain puuttui ladulla.

LA 2.4.2011:

SM-erikoispitkä nössösarjassa 10km. Reitinvalinnat hyviä ja kulku melko hyvä, mutta epäonnistuminen reitinvalinnassa maksoi liikaa.

SU 3.4.2011:

Normaalimatkan osakilpailu. Homma meni heti reisille lähdöstä alkaen. Reittejä piti koko ajan tähyillä ja ainoat vaihtoehdot olivat kapeaa uraa suoraa vaaraa ylös. Ei ole meikäläisellä taitoa hiihtää kunnolla tuollaisia kapeita baanoja, joten menee miltei pelkäksi tasatyönnöksi, joka ei sitten vie minnekään. Huono homma. Sukset pakettiin ja kesälomille. Sapettaa tuollainen.'

Tänään maanantaina on sähköpostiin ilmestynyt uutta ohjelmaa. Saa nähdä miten saan pidettyä motivaation kasassa, ongelmia on nimittäin ollut. Toisaalta ensimmäisiin kisoihin on ilmoittautuminen jo avattu ja lumet sulavat kovaa vauhtia. Saa nähdä...

Matelevaa muutosta

Viikko on taas vierähtänyt ja on aika päivittää fiiliksiä.

Ensimmäiseksi haluan kiittä viimeistä kirjoitustani kommentoinutta weighmyfoodia, jolla oma urheilu on tyssännyt sairastelun takia, tosin hän joutui leikkauspöydälle asti. Kiitokset kommenteistasi, oli jotenkin huojentavaa lukea, että jollain muullakin on joskus pieniä "ongelmia" nousujohteisen reenauksen kanssa.

Viime päivitystä kirjoittaessani oli perjantai ja lenkkeily oli tuskaa. Viime viikonlopun lauantaina ja sunnuntaina kävin pakosta lenkkeilemässä, yritin vain päästä eteenpäin. Yhteensä aikaa taisi kulua kolmisen tuntia, sykkeet olivat edelleen murhaa ja sydämen syke kaikui korvissa asti. Ei mitään mainitsemisen arvoista.

Maanantaina kävin noutamassa rokotukset kuntoon Puolan reissua varten. En toivo joutuvani verensiirtoon tai saavani raivotautia yms. mutta taisi silti olla aivan fiksua hakea piikit reissua varten. Kaikista ikävintä on sairastua jossain matkalla. Illalla jouduin jättämään urheilut väliin lääkärin käskystä, kuulemma rokotteet toimivat paremmin kun ko. päivän pitää vaan lepoa. Taisi lekuri olla oikeassa, illalla olo oli hieman kuumeinen ja täysin vetämätön. Siis aikaisin nukkumaan ja kohti uusia seikkailuja.

Tiistaina kävin aamupäivällä 60min salilla, yritin vahvistaa keskivartalon lihaksia ja hieman taisin jalkojakin tehdä. Tuli mieleeni, että juoksun heikkous voisi johtua heikoista keskivartalon lihaksista, siispä lisää voimaa runkoon! Salin jälkeen reilusti ruokaa päälle! Illalla päätin vielä lähteä juoksemaan. Suuntasin Hirvensaloon; olin muka fiksusti katsonut Googlesta uuden reitin ja lähdin sen pohjalta kiskomaan. Tulos: puolentoista tunnin kohdalla olin miltei eksyksissä, miltei Kakskerrassa, aivan loppu, märkä, kylmettynyt ja tappi otsassa. Tein jotain mitä en ole ikinä vielä tehnyt: katsoin kännykän GPS:stä koordinaatit ja soitin kotijoukot hakemaan. Se siitä, tästä ei enää keskustella.

Keskiviikkona kokeilemaan viimeisiä hiihtokelejä; Impivaarassa tunti vapaata ja tuntui menevän ihan mukavasti. Baana oli välillä jäinen ja välillä todella löysä, mutta tuntui mukavalta hiihtää pitkään aikaan. Tyyli ja tasapaino tuntui olevan täysin hukassa, mutta siitä voi syyttää vain omaa laiskaa itseään kunnen ole hiihtänyt vapaata melkein yhtään viimeiseen kuukauteen.

Torstaina siivouspäivä. Lepo.

Perjantaina lähdin kauppaan juosten. Juoksu oli raskasta, siksi ajattelin päästä raskaasta askeleesta lisäämällä painoja, kirjaimellisesti. Ostokset repussa (noin 2kg) vedin 75min pitkin Hirvensaloa, tällä kertaa tuttuja reittejä. Juoksu kulki pitkästä aikaa mukavasti. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Alkaako jalka nousta?

Puolan reissuun tasan viikko. En ole varma, kuinka rankkaan settiä pitäisi viikko vetää? Täyttä höyryä ja olla Puolassa aivan poikki, vaiko löysäillä? Parasta kai pitää nykyinen vauhti yllä. Kyseinen reissu on muutenkin tuottanut harmaita hiuksia järjestelyjen osalta: seuran puolesta alustava hinta on moninkertaistunut, maan hintatasoon nähden kohtuuttomaksi. Lisäksi oma matkaseurani tuskailee armeijan myöntämien lomien kanssa, joten koko reissu on oikeasti vaakalaudalla.

Jotain reagointia tilanteeseen: otin porukallemme netistä 2 x 2 hengen huoneen koko ajaksi, kustannusta tästä noin 15e/naama/yö. Aamupala sisältyy hintaan. Lisäksi meidän pitää hankkia vuokra-auto koko ajaksi. Lähetin englanninkieliset kyselyt moneen autonvuokrausfirmaan; ongelmaksi muodostuu vastapuolen englannintaito, sillä rallienglantikaan ei heiltä hyvin taitu. Toivottavasti osaavat Google Translaten käytön...

Nyt ollaan odottavissa tunnelmissa, miten käy koko reissun...

Takaisin lähtöruudussa - onko järkeä jatkaa?

Maailma näyttää melko masentavalta.

Kaksi viikkoa enemmän tai vähemmän oikutellut flunssa on vihdoin ja viimein takana, mutta flunssan myötä palattiin takaisin lähtöruutuun. Yritin viisaasti välttää urheilua puolikuntoisena, sydänlihastulehduksen ja vakavamman sairastumisen välttäminen sinänsä on fiksua, mutta koko homma lässähti käsiin kuin pilaantunut pannukakku. Ensimmäisten parantumisen merkkien ilmaantuessa lähdin juosten TUS:n talvirasteille ja repisin sprintin jälkeen vielä kotiin. Seuraavana päivänä olo oli taas kamala. Tätä päivää seuraava ylävartalosali liian massiivisilla painoilla veti epäkäslihakseen aikamoisen tulehduksen josta seurauksena monen päivän päänsärky. ei hyvä.

Tässä vaiheessa vielä jotain motivaatiota riitti. Tänään 11.3.2011 alla on muutama lenkki, ja mieli maassa. Olen vihdoin terve (tai niin terve kuin voin olla) ja urheiluvaihde pitäisi saada taas päälle. Motivaationi oli taas päässyt lentoon viimeisten ongelmien jälkeen, juuri kun flunssa ehti iskeä. Flunssassa mietin vain lentävää askelta ja odottelin tervehtymistä, mutta nyt toivo paremmasta tuntuu turhalta. 

Ensimmäinen terveenä vedetty treeni piti sisällään 90 minuuttia PK-vauhdilla. Keli oli tappavan liukas ja kenkävalinta (Niken LunarGlide 2+) ei oltu todellakaan luotu jääbaanoille. Sain kuitenkin revittyä PK vauhtia sykkeiden ollessa hieman yli 150. Jotenkin vain juoksu ei millään rullannut ja vauhtia sai pitää koko ajan tietoisesti yllä. Ei tuntunut kivalta ja lenkkari ei liikkunut. Lopussa yritin nostaa vauhdin VK tasolle, mutta tuloksena oli sykkeiden nousu vauhdin taasen pysyttyä aivan samoissa lukemissa. Turhauttavaa.

Tuon jälkeen pidin vapaapäivän ja nuolin haavojani. Varovainen aloitus sairastelun jälkeen lienee paikallaan, pelkäsin taas sairastuvani uudellee. Tänään kävin juoksemassa 60 minuuttia loskakelissä. Räntää on tullut taivaalta 10cm ja vettä on pyöräteillä paikoitellen toistakymmentä senttiä. Lenkkarit lipsuivat toistuvasti, eikä varsinainen ponnistus ollut läsnä. Juoksu oli jalkojen nostamista eteenpäin. Syke oli fiilispohjalta normaaleilla kantimilla, mutta en tuntenut varaa kiristää. Mittari väitti sykkeiden olleen 160-170 välissä PK lenkillä! Huolestuttavaa. En hengästynyt syketason edellyttämällä tavalla, vaan tuntui aivan normaalilta. Jalat vaan painoivat ja syke hakkasi tuhatta ja sataa. Paska päivä. 

Ollaanko taas lähtöruudussa? Syke tapissa maksimia ja vauhti 7min/km? Ottaa rankasti päähän tällainen. Tuntuu kun en olisi ikinä edes juossut. Voima jaloista on aivan kadoksissa. En tiedä onko hiihdon puute ajanut minut tähän pisteeseen, vai onko oikeasti pikku flussa vienyt viimeisetkin rippeet kunnosta. Homma masentaa ainakin niin että tekisi mieli heittää pyyhe kehään.

Tasan kaksi viikkoa Puolaan. En ansaitse lähteä sinne suunnistamaan, jos meno on tätä tasoa. On yleensäkin turhaa edes lähteä suunnistamaan jos ei jaksa ylämäkeä juosten! Aikaa on kaksi viikkoa ja voisin suoraa luovuttaa. Mattia lainatakseni homma on vähän fifti siksti. Onko tässä järkeä?

Homma luistaa kuin räkä ovenkahvassa

Viime viikko alkoi muutenkin tahmaisissa merkeissä. Viime viikolla kirjoitin kadonneesta motivaatiosta, jonka onnistuin uuden ohjelman myötä saamaan ainakin osittain takaisin. Oman kortensa kekoon on kantanut myös miellyttävät pakkaslukemat, jotka ovat olleet vaalealle etelän miehelle aivan liikaa. Hiihto ei ainakaan meikäläiseltä -25 asteen lukemissa oikein suju. Keuhkoissa tuntuu suoraan sanoen pahalta.

MA 21.2.2011:

Maanantaina taas pitkä työpäivä. Illalla piti käydä repimässä tunti täyteen; verryttelyjen jälkeen 10 x 2min vedot minuutin palautuksella. Tarkoituksena ei ollut iskeä maksimia vaan pikemminkin reipasta VK vauhtia, kuitenkin rennosti. En tiedä oliko rento kaukana, mutta ajoittain homma tuntui jopa luistavan. Ikävä kyllä, pakkanen tuntui tekevän hengityselimistölle temppujaan ja illalla oli todella kipeä kurkku.

TI 22.2.2011:

Aamulla kurkku kummallinen. Ohjelmassa hiihtoa 1h 20min akselilla Luolavuori-Lauste-Kaarina, pertsat alla. Homma meni ihan mukavasti, vaikka pakkasta oli enemmän kuin laki salli, pitoa ainakin löytyi!

KE 23.2.2011:

Pieniä kipeyden merkkejä taas havaittavissa. Tänään tunti pertsaa samoilla reiteillä kuin eilen, ei mitään repimistä. Pakkasta taas niin saakelisti että meinas naama jäätyä.

TO 24.2.2011:

Tänään oli vähän vetelä ja veltto olo. Ensin luulin, että laiskotti, mutta kun kurkkukin oli kipeä, päätin käydä repäsemässä lyhyen VK:n. Juoksin yliopistolle toista rantaa, ja toista takaisin. Aikaa meni noin 40 minuuttia. Kulku oli erinomainen ja askel kevyt, vaikka pakkasta oli paljon. Illalla oli aivan veltto olo. Missä vika?

PE 25.2.2011:

Eilisen tukkoisuuden syy selvisi. Jäätävä flunssa.

Koko loppuviikko meni flunssakuumekorvakipua parannellessa, olin ihan kunnolla kipeä. Taisin olla liikkeellä pertsailemassa liian kevyellä varustuksessa ja kurkun jäätymisestä alko koko prosessi. Kipeänä ei reenata, se on selvä.

Tätä kirjoittaessani on maanantai ilta. Tänään uskalsin lähteä jo töihin, mutta olo on ollut kipeä koko päivän. Parantumista on vihdoin havaittavissa ja uskoisin toipuvani huomisen päivän levolla. Puolikuntoisena treenaamisesta ei taida olla minulle mitään hyötyä, eihän? Huomisen ainakin otan lepoa (työpäivän jälkeen), mutta toivottavasti pääsen pian vauhtiin.

Ongelmia ja vastoinkäymisiä. Ensin motivaatio puuttuu ja sitten alkaa miehen muu kunto reistailla, ei hyvältä näytä. 26 päivää aikaa ennen suuntaamista Puolan reenileirille. Jotain on tehtävä ja pian.

Motivaatio kadoksissa

Taas on muutama päivä vierähtänyt viimeisistä blogimerkinnöistä. Viimeaikoina minua on vaivannut motivaation puute, joskin osaltaan reenaamista on vaikeuttanut koulun ja työn sovittaminen urheiluun, tai pikemminkin urheilun sovittaminen edellisiin.

MA 7.2.2011:
Jostain kumman syystä jalat jotekin hellinä, eikä oikein tehnyt mieli tehdä yhtään mitään. Päätin kuitenkin vääntäytyä lenkille. Oli pakko. 50min sain juostua, eikä tuntunut hyvältä missään vaiheessa. Ei maistunut, eikä kulkenut. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ehkä lepo piristäisi?

TI 8.2.2011:
Työpäivä, kiirepäivä, fiilis: kipeä kurkku, pää särkee, asenne 0. Lepo

KE 9.2.2011:
Keskiviikko on hyvä salipäivä. Kun ei muuten maistu niin päätin ottaa ohjelmaan sosiaalisen salin. Kävin yliopiston salilla tekemässä koko vartalolle vähän lihasta luun päälle, noin tunti.

TO 10.2.011:
Päätin ottaa takaisin hävityt tunnit. Hiihto 2h perinteistä. Keskisyke 153, kovaakin menin välillä. Hiihtelin Luolavuori-Lauste-Kaarina ja takaisin, kilometrejä tuli mukavasti. Keli oli aurinkoinen ja pertsailu oli kivaa. Mikäs siinä.

PE 11.2.2011:
Kaikki paikat sattuu. Väsyttää. Lisäksi työpäivä. Pakko lepo.

LA 12.2.2011:
Leiripäivä Säkylän huovinrinteellä.

Aamusta suoraan 2x sprinttiharjoitus varuskunta-alueella. Alue on tuttu varusmiespalveluksesta, joten ehkä sain kotikenttäetua, tosin se sama etu oli kaikilla muillakin. Ensimmäinen veto oli karvan alle 3km, tuntui ihan mukavalta ja juoksukin meni moitteettomasti. Legendaariselle "veksinmäelle" noustessa pieni arviointivirhe ja jouduin matkaamaan rastille noin 75m umpihankea. Juosta ei oikein jaksanut, kun lunta oli haaroihin asti ja meno meni nopeaksi polvennostojuoksuksi. Tämän jälkeen viimeinen rasti ja loppukiri eivät menneet kovin lennokkaasti, jalat painoivat liikaa, lisäksi yksi portti (merkattu) olikin kiinni ja jouduin kiertämään.

Toinen veto oli myös ihan ok,  tosin jalat painoivat taas liikaa. Yksi tyhmä virhe (väärä kasarmi) ja yhdessä kohtaa odottelin SP:tä avaamaan porttia. Osa porukasta meni yli, mutta jokin selkärangasta käski olla kiipeämättä aitojen yli varuskunnassa. Vauhti on se mikä meikäläiseltä puuttuu kokonaan. Miten voi olla, että tällä tutulla kartallä häviää 5min 3,8km:llä? Ei vaan meikäläinen pysty juoksemaan kovaa! Jostain kuulin, että talvella vain PK:ta ja sitten kevättä kohden aletaan poimimaan "rusinoita pullasta" ja hiomaan se vauhti esiin. No onko hyvä jos talvelta jää vain se yksi vauhti päälle?

Näiden sprinttien jälkeen rauhallinen tunnin lenkki ja sauna + leiriruoka.

Illasta sotkun munkkien jälkeen vielä kuntopiiriä noin tunti. Päivän saldona noin kolme tuntia reenaamista ja melko väsynyt mies. Olin kotona yömyöhään, mutta tuntui, että olen tosiaan tehnyt jotain.

SU 13.2.2011:
Lenkki Ruissalossa noin 50min palauttava.

MA 14.2.2011:
Pitkääkin pidempi työpäivä. Illalla väsyneenä kotiin, ei jaksa mitään. Pakotin itseni juoksemaan 60min, vaikkein tuntunut hyvältä.

TI 15.2.2011:
Juoksua 90min -25 asteen pakkasessa. Ei sitten mitään järkeä. Silmäripset jäätyivät auki ja olin kuin lumiukko. Keuhkoissa sattuu. Ei koskaan enää.

KE 16.2.2011:
Leppoisa lenkki 90min vain noin -18 asteen pakkasessa. Ei hyvä. Illalla kipeä olo.

TO 17.2.2011 & PE 18.2.2011:

Kirjoittaessani tätä on perjantai-ilta. Keskiviikon jälkeen fiilis on ollut jossain kadoksissa. On kipeä olo, päätä särkee, kurkku kipeä ja niistää saa. Ehkäpä alustava flunssa? Okei, ehkä tämän verran kipeänä voisin reenata, mutta kun ei ole motivaatiota. Miksi treenaisin? Tiedän kyllä: no pain, no gain, mutta silti ajattelen, että jos nyt teen jotain, olen vuoteen omana viikon. Jotenkin vaan polttaa se juokseminen.

Osasyyllinen on huippukelit. Turussa on mittailtu tasaiseen -25 pakkasta, jolloinka ei hiihto oikein houkuttele. Kuten huomasin tiistaina, ei edes juoksemisessa ole mitään järkeä, siitä se kurkkukin sitten kipeäksi tuli. Tämän viikon otan parantelun kannalta, ja rauhallisesti. Ensi viikolla comeback!